Olla jotenkin...

Hullun ja huolimattoman ero on joskus vain kirjallinen, mutta sinua vähän tuntien epäilen että suurpiirteisyyden lisäksi löytyy tarpeellinen ripaus ns. hulluuttakin. Onneksi spontaanikin ihminen oppii ohjaamaan impulssiensa voimakkuutta ja suuntaa. Vaikka joskus se on vaikeaa (puhun kokemuksen rintaäänellä). Välittömyys on siis hyvä mutta heikkona hetkenä, moraalisen selkärangan pettäessä, tuloksena voi olla näinkin ikäviä lapsuksia. Olen spontaani mutta sen lisäksi herkkusuu. Mulle et kyllä tarjoa sipuliveitsellä leikattua bostonkakkua tai menen pihalle ja kiipeän puuhun.

Toissailtaisessa E Ojasen ja J Hurmeen vetämässä Hulluus-seminaarissa pääsin ihmettelemään ääneen: Nyt en tiedäkään, käynkö päivittäin avannossa säilyttääkseni järkeni vai peräti hulluuteni. (Kaikille tiedoksi: Avanto on kylmimmillään ilman reunoja.)

Kääretortun ainekset tässä.

Jaba daba doo;)

:D Arvasin saavani täältä piristysruiskeen ;) Runo maistui hyvälle, joten ei kakkukaan pahaa voisi olla, kai :)

Vesi ihan herahti kielelle ja silmistä kyyneleet pulpehtivat.

mielenkiintoista ajatuksen liikkumista runossasi:)

Yäk...en tuu ainakaan sun luo kahville sitten ; ) Hauska runo kylläkin : )

Kulinaristista nautintoa heti aamutuimaan...
kivaa :-)

Aivan turvallista hulluutta on tuo, eikä pelota ollenkaan, vaikka jonakin päivänä söisin sipulin makuista bostonkakkkua, koska molemmat ovat herkkuani, mutta esim. häränfileen päälle en haluaisi bostonkakun viipaletta, noin niinkuin tiedoksi vaan.

Maukkaan tuntuinen aamu sielläkulinaristisessa mielessä.