Syksystä...

Runoilija Mystis

Olen huomannut miten syksy tulee
kun kurjet huutavat pellolla

Ja rappukivi on aamuisin kylmä

Kipristelen varpaita

- - -

Suihkun jälkeen pisarainen iho
ottaa vastaan pienenkin tuulenvireen

Nostaa kananihalle

Ja hiuksista karkaa pieni puro
valumaan selkää pitkin

Kosketuksen etiäinen

- - -

Värähdän

Ja samaan aikaan
Sinä jossain...

- - -

Tekee mieli hymyillä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tässä herkässä runossasi oli suorastaan kutkuttava lataus lempeästi laukaistuna. Kiittää Runosta oivasta!
Mukavaa syksyn tuntua tässä.
Kaunis, raikkkan odottava ja iloa rakentava runo!
Kaunis, hyvä runo... ja loistava loppu :)
Syksyn kivoja enteitä ja tuo hymy, wau
Kuka vielä sanoo että syksy on harmaata ja ikävää vuodenaikaa,ehkä syyt lienevät syvemmällä ? Värien loistoa että viileyden kuulakkuutta ja sitten vielä se Yksi,eikös se lähentele jo napakymppiä tunteidenkin laeilla. Hyvin muotoiltu rakennelma on tämä syysrunosi !
Ihania sanakilahduksia hurmaava runosi!
Ihanuus on tämä !
Kolme näytöksinen lyhytelokuva ja näin jokaisen 
Senjälkeen tekee.. tai jo ennen viimeistä..

Upea on runosi ja ajatukset mukanaan vievä !

 
Sensuellin herkkää ripauksella kaipausta hyvällä mielin, hymyllä.
Loppukesää, aavistus syksystä.
Hymyileminen yleensä kannattaa aina. Vaikka olisi synkkää :)
Kaunis etiäinen syksyinen runosi
Hienosti olet  tallentanut hetken ja siitä vain huippukohtien tunteet. Ei liian vähän eikä liian paljon vaan sopivasti. Kiitos!
Sykähdyttävä runo, upea

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut