Minä tykkään sinusta oikeasti ihan niin hurjan paljon. Ainakin niin paljon että sydämen takana tuntuu hassulta. Enkä osaa pukee sanoiksi asioita joita tunnen, enkä osaa käyttäytyä hyvin. Voisin sanoa "haluan sinut" jos se olisi mitenkään oikeinpäin-väärinpäin mahdollista näissä puitteissa. Haluaisin sanoa "haluan sinut". Koska sinä olet se joka tekee minulle lämpimän olon, ja turvallisen.
Ja voisin olla onnellinen jos saisin herätä sinun vierestä aamulla.
Ja voisin kirjoittaa sinulle kirjeen, satuja kaukaisista maista, lauluja naiivista rakkaudesta. Kertoa kaiken siitä kuinka pikkutytöt tekevät minulle seppeleitä päivänkakkaroista ja minä opetan niille, että päivänkakkaroilta kysytään "rakastaako", kertoa haavoista minun polvissa ja kyynerpäissä, kun kompastuin ja kuinka minun valkoisissa kengissä on nyt tummuvia tahroja ja kuinka halusin kirjoittaa sinulle vanhanaikaisella kirjoituskoneella, niin että paperit tuoksuisi musteelta, mutten koskaan ostanut sitä, vain hassunhauskat värikynäni Tiimarista ja niillä piirsin sydämiä niihin aikaisempiin kirjeisiin, joita en ole viellä kirjoittanut valmiiksi.
Halusin pyytää anteeksi, että teen kaikesta mustasta valkoista, sinisestä oranssia, sekoitan rajat ja muutan kaiken vaikeaksi. Tai en voi ottaa kaikkea kunniaa itselleni koskaan mistään jos puolet minusta on jossakin muualla. Jos olisit täällä, kosketusetäisyydellä, rakastuisin sinuun heti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
