Enkä ehkä koskaan ilmaissut tarpeeksi selvästi "haluan sinun olevan siinä".
Yrittäen selvitä jokaisesta tunteesta yksin, tuntematta häpeää yhdestäkään kyyneleestä, jonka vuodatin niinä öinä, jotka valvoin odottaen edellistä, joskus muistellen seuraavan suudelmia.
Ilman tarvetta kertoa kuinka paljon tunsin sinua kohtaan yhä, kaiken jälkeen, tietäen ihosi ohentuneen liian surun seuraamana.
Ja sylini tarjosin turvaksesi silloinkin kun vuosin verta maasta, elämänlämpimänä takaisin suoniin, miettimättä sen enempää itseäni, häntä tai ketään toista, sillä ei kukaan osannut piilottaa itseään katseilta, niin kuin sinä.
Koska oikeastihan minä halusin soittaa sinulle kitaralla liian surullisia rakkauslauluja, liian aurinkoisina kesäöinä, pelkäämättä joskus menettäväni mahdollisuuden.
Vaikken nähnyt tarpeellisena kertoa sinulle sydäntäni auki, pienissä osissa, itkien, särjet sen kuin lasin sirpaleiksi.
Ja minä lupasin sinulle silloin ja tänäänkin, niin varmasti, koko sydämeni pohjasta, suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
