Ehkei lapsuudenunelmat koskaan kuitenkaan kuole

Runoilija Alkumetsä

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.5.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Pieni polku kotinurkkani takana.
Ennen se oli reitti salaiseen maailmaan,
jossa kuolemattomat haaveet ja unelmat elivät.
Nykyään se on rikkaruohojen peittämä,
täynnä särkyneitä tulevaisuudensuunnitelmia.

Jalkani, joka painuu sen sotkuiselle reitille,
ei mahdu menneisyydessä jättämiini jälkiin.
Missä se nuori sielu, joka janosi seikkailuja
ja oikeutta, nykyään pitää majaansa?

Ehkä se mitä silloin joskus olin on yhä olemassa,
ja haaveet jotka hautasin tai joiden luulin kuoleen,
toteutuivat pieninä määrinä minun huomaamattani?

Ehkä, vaikka luulen epäonnistuneeni elämässäni,
se pieni salainen polku, jolla nytkin seison,
voisi yhä viedä minut lohikäärmeiden, ritareiden
sekä kuolemattomien unelmien ääreen?

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot