Henkisesti väsynyt
Osaksi tuulta tai pisaraksi puron,
se on toive joksi tahtoisin tulla.
Sydämensykkeeksi rakastuneen nuoren,
tai henkäykseksi vastasyntyneen lapsen.
Tahtoisin olla ruohonkorsi pieni,
taikka jalanjälki hiekalla rannan.
Naurun juova suupielessä vanhan naisen,
valon heijastus silmäkulmassa miehen.
Olisin hahmoton vailla nimeä tai ikää,
ei minua olisi, vaikka olisinkin täällä.
Olisin muisto tai haavekuva pieni,
(mikä vain paitsi tämä nykyinen kävisi,)
sillä nyt en tiedä missä on minun tieni.
Loisin aivan uudenlaisen maailman,
tai en tiedä, ehkä pitäisinkin tämän vanhan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi