En taaskaan saa unta.
Sinä pyörit mielessäni, antamatta minulle rauhaa.
Tuntuu kuin olisi pakko päästä luoksesi ja sanoa:
"Minä rakastan sinua."
Mutta tiedän etten voi.
Olet onnellinen nyt, ja rakastan sinua liikaa tehdäkseni sinusta onnettoman.
Rakastan sinua liikaa voidakseni sanoa rakastavani sinua, sillä en halua menettää sinussa sitä ystävää, joka olet minulle ollut.
Mutta tiedän, että aina kun näen sinut, minuun sattuu.
Minuun sattuu katsoa sinua toisen kanssa, mutta arvostan ystävyyttämme liikaa pilatakseni sen yksipuolisten tunteiden takia.
En tiedä enää, mitä tehdä. En halua menettää sinussa ystävää, mutten tahdo tehdä sinua onnettomaksi.
Pitääkö minun vain katsoa vierestä, kun suutelette ja yrittää olla onnellinen sinun puolestasi tai vain odottaa ja toivoa tunteideni sinua kohtaan lakastuvan?
Tärkeintä minulle kuitenkin on, että sinä olet onnellinen, sillä minä rakastan vain sinua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ymm.. itestä tommoses tilantees olis parasta puhu tyypin kaa ja kertoo miltä tuntuu ja yhessä pohtia mitä pitäis tehdä. Helpottaa paljon jos kertoo ku sitten toinen luultavasti ymmärtää jos sanot ettet halua välttämättä nyt seisoa siinä vieressä just sillon ku se pari siinä kuhertelee.
Mut tää on hieno teksti. Ehkä kappale jako on jännä, ehkä tässä on liikaa sanoja äikänopeille mut silti - jotenki musta tuntuu että täs pitää olla niitä just näin paljon.
Joskus noinkin käy...eikä siihen ole mitään valmista kaavaa, mitä pitäisi tehdä...se pitää itse joka kerta päättää...hyvä runo
Sydäntä raastavaa jos näin voi sanoa. Koskettavasti kirjoitettu. ;>
Ymm.. itestä tommoses tilantees olis parasta puhu tyypin kaa ja kertoo miltä tuntuu ja yhessä pohtia mitä pitäis tehdä. Helpottaa paljon jos kertoo ku sitten toinen luultavasti ymmärtää jos sanot ettet halua välttämättä nyt seisoa siinä vieressä just sillon ku se pari siinä kuhertelee.
Mut tää on hieno teksti. Ehkä kappale jako on jännä, ehkä tässä on liikaa sanoja äikänopeille mut silti - jotenki musta tuntuu että täs pitää olla niitä just näin paljon.
Joskus noinkin käy...eikä siihen ole mitään valmista kaavaa, mitä pitäisi tehdä...se pitää itse joka kerta päättää...hyvä runo
Sydäntä raastavaa jos näin voi sanoa. Koskettavasti kirjoitettu. ;>