mitä kaikkea antaisikaan
ajoista noista, kaukaisista
takaisin jos ne taas saisin
ajassa takaisin palaisin
kerran vielä syliisi tulisin
ja vartalos lämpöön sulisin
liian myöhään tajuu mitä menettää
kun kaikki kaunis taakse jää
ajat nuo kauniit, hauraat niin
saa mut vaipumaan unelmiin
miten iltaisin sylikkäin istuttiin
toistemme seurasta nautittiin
oon niin sekasi tästä kaikesta
enkä tiiä mitä pitäs tuntea
sydän sirpaleina kärsii
toivon, tuu ja ne yhteen parsi
ota syliin ja kuiskaa se
niinku aina ennenki
palkkaa toinen sun tilalle
jos mua enää huoli et
ohjelmoi tunteet uudet niin
etten enää huku kyynelii
onni, ilo, toivo tuo
ja elämä uus mulle suo
päästä pois näistä kahleista
en enää kauaa kestä
tahon pois näistä kahleista
en enää kauaa kestä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo myöskin tämä! vaikkakin surullinen..