hiljaa hymyilevän kuvasi
seitsemäntoistavuotiaana
kun katson peilistä
jotain mitä elämä sai miettimään
piirtämään sydämen kuvia
kirjoittamaan nimesi sinne
missä tyhjyys tarvitsee täytettä
enkä minä koskaan halua unohtaa
kuinka sinun siniset silmät
ovat elämälle auki
kaikelle toisen ihmisen käsiin
muistan vielä kun katsoimme
hiljaa toinen toisiamme
Luottamuksentiellä
ja sen ensimmäisillä askelmilla
merkityksin joissa kaipaus
on yhä kaunis sana -
viisaus katsoa toiseen suuntaan
vain holtittoman haihattelun sivuvaikutus.
(C) HH 26.4.2020
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Seuraavatkin säkeet ovat kauniita ja toimivia, mutta viimeisen säkeen kahta viimeistä lausetta en oikein ymmärrä suhteessa muuhun runoon. Jos ei koskaan halua unohtaa toisen sinisiä silmiä, mitä silloin on "viisaus" katsoa toiseen suuntaan? En tiedä muista lukijoista, mutta tästä aiheutuu minulle hieman häiritsevä ristiriita muutoin niin hienoon kokonaisuuteen.
Sivut