joita sanottiin olevan tyttöjen leikeissä
tai riittää edes
että muistat niitä värejä
niitä oli monia
ja niille kaikille oli oma sana
kuinka nämä aikuisten päivät
vähentävät värejä yhden kerrallaan
hymyjen sävyerot
itkemistä säädetään voimakkuuksien
nolla ja yksi välillä
ei enää koskaan kahteen
kun lapsena saattoi mennä
neljäänkymmeneen tai jopa paljon yli
minä kaipaan niitä ponien sävyjä
neljäkymmentäneljävuotiaana miehenä
ja minä huomaan
että minä muistan ne värit
ja niiden jokaisen sanan
eivät ne mihinkään ole kadonneet
eivät kyyneleetkään
kuinka nämä pienet ponit
kertovatkaan elämästä
mitä tyttöjen pitää olla
matkalla naiseuteen
mitä pojan pitää muuttua
retkillä miehuuteen
kuinka minä en mahdu
sen enempää katumaasturiin
kuin liian suuriin valheisiin
sillä minulla on sydän
päivä päivältä eri värisen ponin
jonka on yhä kuljettava
eri sävyisin kyynelin
kantavaa polkua.
26.2.2020 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut