Sade hiljaa rummuttaa, tuuli hengittää ikkunoista sisään.
Hiljaa istun yksin nurkassani, kyyneleeni liittyivät juuri sateeseen,
hetken vielä istun hiljaa, miettien maailmaa. Sen jälkeen alan huutamaan äänetöntä huutoani, jota kukaan ei kuule, en edes minä itse. Siinä minä istun, kesät talvet, yksin, odottamassa sinua. Et ehkä koskaan saavu, mutta odotan sinua, huutaen ilman ääntä, itkien sateen kanssa, hengittäen tuulen kanssa. Ei, odota, en edes tiedä hengitänkö...
Selite:
Toivon että runo kertoo jo kaiken..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tosi hieno!