Ei, tämä ei kerro nyt Vietnamin sodasta, tämä ei kerro siitä kun Vietnam jakautui kahteen osaan henkisesti... Eikä siitä, millaiset kurjat olot siellä vallitsevat.
Tämä kertoo siitä millaisena minä näen vietnamin ja sen asukkaat.
Näin monenlaisia taloja, monenvärisiä, eri tavoilla rakennettuja. On tiilitaloa, sementtiä, puuta, risuja ja bambua. Lehtiä, peltiä, laastia, kunnollisia kattoja.
Ikkunalasit ovat rikkaitten hankinta, sänkyä ei jokaiseen talouteen kuulu. Silti joakinen omistaa jonkinlaisen vessan ja saa ruokaa joko itse viljelemällä tai tietenkin kaupoista ja toreilta ostamalla.
Ruokien ostelu on jokapäiväistä, vain riisi ja bataatit ja hedelmät ovat ehkä kerran viikossa- ostoksia. Olin mukana aamulla ruokaostoksilla. Se oli oikeasti aika mukavaa, sinne lähdettiin aamu 5 tai 6 aikaan. Lihaa tuli ostettua ja kasviksia, tarjolla oli myös vaatteita, leluja, runsaasti hedelmiä ja sen sellaista. Ihmiset utelivat minusta, että olenko tuloksena vietnmailaisen naisen ja ulkomaisen miehen liitosta. En sentään ole niin eksoottisen näköinen. Mutta ehkä se oli se ruumiinrakenne joka oli samanlainen kaverini äitiin verrattuna.
Ihmiset tekevät kovasti töitä, alkaen aamusta, loppuen iltapäivä viiden/kuuden paikkeille. Tottakai on iltatyön tekijät ja yötyöntekijät kuten suomessakin. Lapset puetaan söpösti pienestä asti, tytöille paljon röyhelöä, värejä, Hello Kittyn tapaisia maskotteja ja niin edelleen. Köyhimmät lapset saavat olla pari vuotta ilman vaatteita syntymästään asti, stten alkaa ilmestyä vaatteita. Tämä johtuu rahatilanteesta joka kaikilla on erilainen. Lapset näyttivät minun silmissäni onnellisilta, nuoret olivat pää pilvissä seurustelukumppaneidensa kanssa. Kenties tulevat häät mielessä.
Vietnamissa häät ovat suuri juhla, siksi jokaisessa isossa kaupungissa tai ylipäätään jonkinlaisessa kaupungissa on hääpukuliikkeitä melkein joka kulmalle! Ja entäs kultasepät ja muut koruliikkeet? Niitäkin oli ihan kiitettävästi, maaseudulla tosin ehkä vain 1 kultasepänliike. Tosin maaseuduilla ei näkynyt hääpukuliikkeitä, mutta kampaamoita muutamia.
Vaikka akikesta saa maksaa, on elo siellä minun mielestä ihanan näköistä.
Miinusta saa tosiaan se, että koulusta on pakko maksaa, koulua ei voi käydä jos ei maksa joka lukukausi maksua. Tietenkin lapsilla on koulupuvut. Lääkärikäynti maksaa joka kerta, ja tietenkin laskut tulevat perässä sairaalakäynneistä. Köyhimmillä ei ole varaa sairastella sanoisin minä... Sillä vaikka ruoka ja vaatteet voivat olla erittäin halpoja, ei koulu/koulutus ja terveydenhuolto ole halpaa.
Oman talon rakentaminenkaan ei ole välttämättä kovin halpaa ja tokihan en rakennetaan omien tulojen mukaan! Mutta esimerkiksi jos jokainen voisi omistaa 5000 euroa eli aika hiiiirveän monta miljoonaa Dongia, olisi joakisella ihan mukavan kokoinen omakotitalo. noin 3 makuuhuonetta, olohuone, vessa/suihku ja keittiö. Se, että minkä kököisen sillä rahalla voisi rakentaa ei ole hajuakaan, mutta tuollainen rahamäärä antaa mahdollisuuden tuollaiseen asuntoon.
Sain asua omakotitalossa, jossa oli 2 makuuhuonetta, 1 alttarihuone, 2 vessa/suihkua, keittiö, ja olohuone. Se oli minun mielestä erittäin mukava talo, kelpaisi minullekin! Tässä omakotitalossa vessan vetäminen oli ihan normqaalisti napin painalluksella ja suihkussa käyminen oli kuin kotonani suomessa.
Asuin myös muutaman yön maalla sellaisessa talossa, joka oli puoleksi erittäin maalainen mutta puoleksi hyvin rakennettu, kuin olisi ollut hyvä palkkakausi tai vastaavaa. Siihen tal.oon kuului 2 makuuhuonetta, iso eteinen, keittiö/olohuone yhdistelmä ja takapihalla oli pyykkinarut, kasveja ja pesupaikka vaatteille ja astioille. Sisällä oleva vessa/suihku oli kuin suomalaisten mökistä. Peseytyminen kövi kauhalla ja vessa oli erittäin matala, melkein lattian tasolla. Vessan vetäminen tehtiin kauhalla. Vaikka tässä oli kaksi aivan erilaista tapaa elää, molemmat kävisivät ihan hyvin minulle.
Mutta tämä oli kertomusta vietnamissa asumisesta ja elämäntavoista. Ehkä hieman puutteellinen, mutta en osaa kertoa yksityiskohtaisemmin. Vietnam 2/2 saa enemmän tietoa muista asioista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vinkki, elä tee näin pitkii
runoi, ei niit kukaa jaksa lukee
jaksota noin viiden rivin osiin
muuten, jatka kirjoittamist
PS: ei ole tarkoitus olla runo.