![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-943-1535706335.jpg?itok=3Knwiq8r "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva")
Ei minulta mitään puutu,
silti sydämeni ei mahdu
maailman tuulien huomaan.
Näetkö, kuinka ympärilläni leijuu
elämän yksinäisyyden
sakea sumu.
Se kääriytyy ympärilleni
ja turruttaa minut
hämärään uneen.
Hiljalleen minä häviän
harmaan taivaan
mitäänsanomattomuuteen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa tunnetta! Taidan ymmärtää tämän runon sanoman ja kokenut itsekin välillä samoin. Koskettava ja kaunis runo.
Surumielisen haikeaa.
Unohda harmaus, sillä kohta voimme nauttia syksyn väriloistosta. Harmauden voi yhdistää
yksinäisyyteen, mutta ystävyys tuo iloa ja
väriä elämään...joten älä minnekään häviä : )
Nyt tunkeutuvat suruiset sävyt runoosi täysin. Niin haikeaa ja tummia tuntoja. Kaunis silti kaikkinensa, mutta ikäviä tuntoja kantaa....
Syvästi koskettava, haikean kaunis runo!
Syksyllä haikeus täyttää mielen, mutta se on onneksi ohimenevää.Hieno oli runosi jälleen kerran.
haikea ja kaunis runo.
tuo loppu
"Hiljalleen minä häviän
harmaan taivaan
mitäänsanomattomuuteen."
on kaikkein parasta.
syvimpiä osioita
elonkulusta
niin upottavasti tuot
runossasi:)
Kiitän et lukea sain
Kipeän koskettava teksti tunnoista, jotka itsekaikille tuttuja, oletan.
Alakuloa.
Surullinen ote runossasi Koskettaa.
... mutta hei, eihän harmaa taivas suinkaan mitäänsanomaton ole, vaan kätkee sisäänsä Äärettömän Paljon... ( ikuinen optimisti täällä muistuttelee )
Nyt ei ole sanoja kuvaaman tämän herättämiä tuntoja. Kaunis niin, että vaikea niellä.
Taivaan tuhat kynttilää sinulle valoksi taivaallesi hymyillen iloksesi sytytän:) Surullinen ja koskettava runo. Voimia sinulle ystävä!!!
Koskettavan kaunista, surullista tekstiä...
hieno runo!
Jotenkin minusta tuntuu tätä runoa nauttiessani että sen avain on tuo ensimmäinen säe. Siinä kirjoittaja/kertoja paljastaa koko sydäntään pakahduttavan intohimon elämää kohtaan... ja elämäänhän kuuluvat myös ne hetket jolloin kuljetaan hämärän rajamailla ja jopa pimeyden ytimessä. Loppusäkeessä minussa herää toivo jostain kuitenkin paremmassa sillä kulkija päätyy taivaaseen ei maan multiin. Kaunis matkaruno, elämänmakuinen, - tuoksuinen ja -kokemuksellinen.
Hyvin koskettavasti kuvaat yksinäisyyttä. Runona erittäin kaunis.
Valtava uupumus ja halu että muut huomaisivat elämään väsymisen. Näennäisesti kaiken hyvän keskellä. Hiljainen avunhuuto jota me emme valitettavasti huomaa tai jopa välitetä toistemme kohdalla. NIIN surullista!
Todella upea ja koskettava runo :) Ihanan selkeää tekstiä, tästä ei tarvitse etsimällä etsiä merkityksiä, vaan tätä lukiessa voi vaan nauttia ihanan haikeasta tunnelmasta ja kauniista sanoista.
Kaunista ja jotenkin vähän haikeaakin. Yksinäisyys on niin pirun suuri tunne.. Hyvin olet tähän tuon tunteen saanut vangittua! Varsinkin toinen "kappale" säväytti eniten.
Kyllä siihen elämän sumuun voi hukkua, ihan kuten sankkaan Lontoon sumuun eksyä! Vaikka ei mitään puutu, niin kaiketi siltikin jotain, kun yksinäisyys kietoutuu ympärille. Lopetuskin runossa toimii...joskus sitä vain hiljalleen häviää sinne harmauteen.
mahottoman suruisa runo, tuntuu sisuksissa
Sivut