Miten monta vuotta
    olenkaan kiivennyt
           tätä loivasti nousevaa
                   kallionsyrjää?

     Tästä kapeasta solasta
            se jyrkkenee,
      sateen liukastama sammalal on liukas,
puunrunkoon tukien,
           toisesta rungosta käsin kiskoen
                   vedän itseäni ylöspäin.

                          Välitasanne,
                                             kallionkieleke.
   Rupijäkälän kirjaama kivi
                kutsuu: ”Istahda!”

Siinä istuinsija.
Matka ei etene,
mutta taittuu,
ja määränpää
                     tulee levitetyin käsivarsin vastaan
                     sanoo: ”Se on tässä, sinun sijasi.
Syvällä kallion sisällä asuu tieto.
Perussija graniitin sydämessä.
Alku ja päätös."