PAKENE!

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
952
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 31.7.2025 12:49

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Sido kengännauhat ja lähde!
Vielä on elinaikaa jäljellä siellä mihin menet, vaikka päämäärä on vielä
sinulle tuntematon, etkä näe seuraavan tienmutkan taakse, kun hämärä jo laskeutuu, niin silmäsi
tottuvat kyllä valon vähyyteen.

Pimeän tuloa on kestänyt kuukausia, kuukausia on huoneissasi palaneet valot jatkuvasti kaiket ajat.
Älä niitä sammuta lähtiessäsi ja jätä ovi lukitsematta! Ne tulevat kuitenkin kotiisi, katkovat pihdeillä sähköjohdot ja murtavat ovesi rynnäköllä.


Kaiken voit sinne jättää; voit jättää television auki ja radion soimaan. Tavarasi heitetään kaaressa  ikkunan läpi pihalle, kaikki laatikot ja komerot pengotaan, sänkysi kaadetaan kumoon, tyynyt revitään veisillä auki. Mitään he eivät jätä tutkimatta, mihin olet onnellisuutesi piilottanut.


Eivät he sitä löydä! Se on kätketty sinun muistoihisi, jotka otat mukaasi, kun lähdet. Muistojasi he eivät voi sinulta riistää. Se on perusta, jolle voi alkaa rakentaa uutta kotitaloa sinne, mihin myöhemmin saavut. Se on nyt vahva mielikuva, uusi talo, jossa tuoksuu tuore lauta ja uusi maali.
Tärkeimmät asiapaperisi, sinun muistosi onnellisista päivistä, tallennat siellä lipaston laatikkoon, jossa ei ole lukkoa. Lukkoja ei siellä enää tarvita.


Voit vielä silloin tarkistaa ja täydentää muistojesi asiapapereita, tehdä lisäyksiä tai poistoja ja laittaa ne takaisin laatikkoon. Suljet laatikon, mutta voit ottaa ne esille aina milloin haluat. Ne paperit eivät kellastu eivätkä haperru, eivät katoa olemattomiin.






 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

tässä jotain uudelleen syntymisen makua
hieno!
Rajun runopärinän jälkeen jäi leijumaan ajatus muistojen tarpeellisuudesta... ehkä sittenkin voisi jättää nekin revittäväksi... olisiko hyvä aloitttaa uusi vaihe ilman muistoja? Onnellisiakin? Ne voivat rajoittaa.
Viisaita neuvoja. Olen kirjoittanut elämästäni käsin, joka päivä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot