JÄLJET HIEKASSA

Rannassa riisut kenkäsi. Aaltojen kostuttama hiekka tuntuu viileältä jalkojesi alla. Kääntelet jalkateriäsi hiekassa. Ajattelet: "Tämä on itseäni suurempi jälki, mutta kuitenkin se häviää kesän myötä. Ensi kesänä sitä ei ole enää."

Niin olet tehnyt joka kesä, kun tulet tänne rannallesi. Et tee poikkeusta tänäkään kesänä.
Kävelet kostealla rantakaistalla, pysähdyt ja käännyt katsomaan jälkiäsi. Aallot tasoittavat niitä. Ne häviävät kuin ikävät muistot menneestä. Kävelet takaisin varoen astumasta vanhoihin jälkiisi.

Aurinko välähtää esiin pilven takaa. ”En ole enää yksin”, ajattelet. ”Joku katselee minua tuolta ylhäältä ja hymyilee minulle ystävällisesti.”

Käännät kasvosi kohti aurinkoa ja vastaat hymyllä hymyyn. Sanot sitten puoliääneen: ”Tulen taas ensi kesänä ja teen jälkiä rantahiekkaan.”