TAPASIN VANHAN TUTTAVANI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
965
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.11.2025 21:34

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 






ja kysyin kuulumisia:


- Onpa pitkä aika, kun viimeksi tavattiin
Kuinka nykyään voit?


- Hyvin! Entä sinä?


- Mikäs tässä, hyvin hyvin minäkin.
Mistä olet tulossa?


- No sieltä, mihin sinä olet menossa.
Mutta turha vaiva on sinne mennnä,
ei siellä ketään ole enää.
Kaikki sieltä ovat lähteneet.
Autiota ja harmaata siellä on vain.


- Menen minä kuitenkin.
Itse pitää se nähdä ja kokea.
Voin löytää vaikka kukan tien varrelta.


Sen kukan,
joka sinulta
sieltä tullessa
jäi huomaamatta.


Käyn sen poimimassa
ja ojennan sen sitten sinulle.


Nähdään.





 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

En tiedä, mutta minulle tuli mieleen tästä viimeiset jäähyväiset.
Koskettava. Pidän kovasti.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot