![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Iloisten päivien eteen
laskeutuu tummat verhot,
jotka päivän hämärtää.
Jos en nauraisi, jos en itkisi,
en ihminen olisi.
Saapuu kutsumaton vieras,
surupukuun pukeutunut,
ei tuttu,
mutta ei myöskään tuntematon.
Puristaa kättäsi pitkään
ja katsoo lämpimästi silmiisi
sanoen vain: ”Ei ole sanoja.”
Se katse ja ne sanat riittävät,
ja pieni hymy jo kasvoillasi värähtää.
Kun vieras hyvästelee
ja lähtee, tiedät:
tulet kohtaamaan hänet uudelleen
ja taas uudelleen.
Niin väliverhot
joskus avataan
ja aina myös suljetaan.
Ei elämän ilo olisi suuri,
ellei myös joskus surua olisi.
Muistot jäävät.
Ehkä ne hämärtyvät,
mutta jäävät.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut