USEIN ENNENKIN SIELLÄ VAELSIN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
930
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 27.5.2025 13:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
En tiedä, jäänkö tänne
lopullisesti.

Katukyltit peittyneet
paksuun huurteeseen.

Jäätyneen ikkunan takana
kituu häilyvä valo.

Lähtöni jälkeen
on sinne muuttanut joku.

Matkani alkoi täältä.
Minua lämmittää
sormista varpaisiin tunne:
olen löytänyt takaisin.

Tämä katu muistuttaa minua lähdöstäni.

Nyt kävelen sen päästä päähän edestakaisin.
Tuntuu hyvältä.
Aurinko jo lämmittää talvipäivää.
Kevät etenee.

Hidastan kulkuani,
katselen ympärilleni.
Tuttujen talojen katoilta
 lumi on alkanut sulaa.




 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Nostalgista vaeltelua maisemassa, joka on joskus ollut tai sitten ei?
Viehätyin, varsinkin kolmesta viimeisestä rivistä.
Viimeisen säkeen ensimmäinen rivi on mielestäni tarpeeton.
Välillä on hyvä olla liikkeessä ja olla levollisin mielin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut