VIIMEINEN VIERAS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
838
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 24.4.2024 16:24

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Ilta jo hämärtyy.
Juhlat ovat lopuillaan.
Kesävieraat lähtevät
yksi kerrallaan,
pareittain,
perheittäin
pimeälle tielle.

Yksin jään katsomaan
heidän jälkeensä.
Kaikki on katoavaa.
Yökkösten lamppua kiertävä
kaipuu valoon vielä.

Mutta sitten saapuu
yksi vieras myöhemmin,
mutta kuitenkin ajallaan
aamun usvan alta
niin runsain tuliaisin,
etten ole uskoa silmiäni.

Ei paljon puhuta,
vain vähän silmät kostuen
muistellaan menneitä.

Mutta hänen asuaan,
noita värejä:
vaahteran hehkuvaa punaista,
koivun keltaista kultaa,
kaikki taivaansinisessä kankaassa.

En voi olla ihastelematta sitä pukua,
vaikka tiedän, että tämä vieras
ei myös viivy pitkään.
Ennen lumien tuloa
hän lähtee.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

surumielinen
hyvästijättö kesälle
syksyn viimeisille väreille
lehdille kotomaiseman puiden
- hieno
Syksy voi olla ihanaa aikaa, jos niin haluaa ajatella.
Hieman suruakin tässä, luopumista, mutta uskomattoman kaunis runo!
Alkoi soimaan, "punertaa marjat pihlajain kuin verta niissä ois..."
Syystunnelma kohillaan runossasi.

Sivut