realismia

Joskus pitää vääntää itsellekin rautalangasta. Haikeaa Z*

minun ei koskaan pitänyt saada olla hänen. sain olla kuitenkin hetken. miten lyhyt se hetki olikaan. silti olen kiitollinen siitä.

Niin se vaan joskus on, valitettavasti.

Älä sano koskaan ei koskaan. :)
Runona tämä on lyhyt ja ytimekäs, hyvin rytmitetty. Eli juuri sitä mistä tykkään niin kovin.

Maailman vaikeimpia asioita myöntää ja hyväksyä. Jotenkin tulkitsen tämän silti niin, että tunne taistelee sanoja vastaan. Realismi on usein tylsää ja jättää tärkeämmät asiat taka-alalle. Teksti herättää kuitenkin vähillä sanoilla paljon, paljon ajatuksia.

surullinen ja aika musertava teksti. lukija vaan kaatuu ylivoiman alle ja on valmis heittämään pyyhkeen kehään.

Ootkohan taistellut tarpeeksi ?

Niin jossain kommentissa oli jotain taistelusta.
:)
Sitähän se monesti on, mutta tärkeää antaa myös unelmille sijaa. Ehkä kaikkea ei tulisi ymmärtää.
Vahva runo.

Julmaa....
..ja sen ymmärryksen jälkeen sisään astuu aikamoinen tyhjyys!

Vaikka järki heittää hyvästit, tunteet yrittää vielä koukata selustaan ... joskus niin helvetin vaikeeta, kun ei haluais ja silti pitäs. Kylläpäs pisti miettimään taas.

järki ymmärtää ja sydän tulee perässä...aika paljon perässä:))

Pakkomielteisen toiveen toteutumattomuuden, laaditussa aikataulussa, aikaansaama häviön tunne on vallannut minän runossasi.
Jos tässä irroittautuisi halusta, saada olla jotakin ja alkaisi keskittymään omaan tyytyväisyyteen ja laajempiin keino valikoimiin, niin saattaisi nousta esiin kysymys:"Haluanko todellakin vain saada olla tuota, vai ehkä jotakin muuta".

Ja tämä, siinäpä se lyhyesti sanottuna! Nämä tuntuu nyt tänään koskettavan oikein erityisen henkilökohtaisesti..