Kuunsirpin kärki
piirtyy iäisyyteen
jossa vielä jonain päivänä
oli tuskan piirtämä
äänetön polku.
Hiljaa kaislikon poikki
kulki sudenkorennon
siipien ääriviivat
kuin unenpiirtimet
usvaverhon lomassa.
Antaisit rauhan
päästäisit irti.
Kuin tuulikellon
tyhjyyttään iki-ilmoille
virittelemiä sointuja.
Onttoja.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikuttava.
Hienoa tekstiä, puhuttelevaa.
Jossain vielä..
jonain päivänä.
Kuunsirpistä tulee täysi.
Ja vanhat unohtuvat,katoavat todellisuuden taakse
ja ote irtoaa...
Tyhjyyttäkö...
Kyllähän tämä nyt oli täynnään sielun sanomaa.
Tässä on melko paljon tiiviissä paketissa. Tykkään.
Syvälle mielen kerroksiin ui runosi.
Erittäin hyvä!
Hienovarainen kuva on koko runosi.
Koskettava ja samalla puhutteleva on runosi tunnelma..
Puhutteleva!
isoja mielikuvia ja suuria tunteita. teksti kulkee nätisti ja virittelee lukijan silmille hiljaista kuvamaisemaa. surullista mutta hienoa tekstiä.
Sivut