Ja kun pelkään
kaikki muu muuttuu
merkityksettömäksi.
Mielessä kaikuu vain
pettymysten helminauha.
Sinun helminauhasi.
Minä olen katkera,
minä olen väsynyt
Rikki.
En uskalla
päästää sinua lähemmäs
enkä missään nimessä
kauemmas.
Sinä olet paha
sinä olet julma.
Unelma.
Vaikka vihaan ja
inhoan sinua.
Vaikka pelkään hetkeä
jolloin murskaat unelmani
taas.
Silti haluaisin tuntea
sinut ihollani.
Sinut minussa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ristiriitaisten tunteiden, pettymyksen ja vihan värittämää unelmointia jostain julmasta ja pahasta ... onko se sen arvoista?
Omasta mielestä maailman julmin riimipari, mutta samalla paras julma - unlema. Ärkele, märin silmin iho kananlihalla. Tästä pidän, no can do.
Näennäinen etäisyys voi olla kestävän läheisyyden avain
Menetyksen pelko, läheisyyden turvallisuus ja sen menettämisen pelko kamppailevat ihmisen mielessä, uskallanko luottaa?
Ihmisen kaipuu on ikuinen.
Tunteet on joskus niin ihmeellisiä...
Hieno runosi :)
Pelko on perseestä mutta minkäs teet...
Hieno jatko-osa runolle, pidin :)
Tämä on hieno, kuvaa niin todellisesti tunteita, jotka varmaan useampi on kokenut. Juuri noin se toimii tuo pelko, pyörittää kaikkia tunteita sikin sokin sekaisin ja viimein ei oikein tiedä mitä pitäisi tai voisi tehdä.
Olet jälleen osunut naulan kantaan, taidat olla kirvesmiehen sukua.
Pelottavan hyvä on runosi.
Tämä runo osui!! Näitä samanalaisia kaoottisia tunteita tässä eletään...päällimmäisenä toivo, väsymys, pettymys ja pelko..
Sivut