Vain ontto kuori
särmistä hioutuneet kulmat.
Vain viipyilevä
tukahduttava hiljaisuus.
Vain tyhjyys autio
unohtunut eilinen.
Muistoistakin
vain muistot.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Valkoinen
Runoilija rimpsenssa
♥
nainen
Julkaistu:
837
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 20.10.2026 12:14
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978
Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
Käyttäjän kaikki runot
Sivut
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
Kommentit
oi, rakastan tota "muistoistakin vain muistot"
jotenkin välillä menee niin, että ne oikeat muistot on hälvenneet jonnekin, ja sitten pitää yrittää kaivaa mielen perukoilta, miltä ne muistot tuntuivat. itse tapahtuma ei ole enää niin tärkeä, vaan se tunne, miltä tapahtumaa ajatellessa tuntui.
kummallista. (:
Loppusanat tekee tästä hienon. Nokkelaa. Moniselitteisen oloinen, mutta onko?
Jotenki mystinen runo. Miusta siis. :)
Pidin, etenkin lopusta. Haikean tunne.
Ihana.
Lohduton tuntu. Hieno.
kaihoa
pidin
Suruisan kaunista
Sivut