![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Kyllä- mittainen luulo kompuroi velvollisuus- nimisen harhan syliin.
Nukketeatteri on valmis, mutta näkymättömistä langoista kinastellaan puusepänverstaalla.
Mestari on vanha, kisälli kuihtunut muisto pojasta, joka hiutui hirsien väliseen pellavariitteeseen kun mieli ei enää jaksanut muistaa. Hinkuyskä, keuhkomätä, tuberkuloosi ja ullakkoasunnosta kadulle heitetyn laskiämpärin sisältö köyttää mielenrauhan takilaa, kiristää surun rajan, veltostuttaa anteeksiannon voiman.
Puunukke haluaisi elää, mestari haluaa siittää ja hallita syntymää, mutta vaimon kohtu on haudattu mustan surman kainaloon.
Aurinko valehtelee yölle, että on aika jo ja nykii nuken ylös, mestarin syli on yhtä luinen kuin tammisen nuken palikkaraajat. He puristuvat huomiseen mahdottomilla toiveilla. Kylmyys ei luovuta. Lämmön viri on vain lasisilmien kiillossa. Elämän rajaviivat takovat muistoista kitiseviä saranoita, jotka ruostuvat ensimmäisen ilon yrittäessä kääntää tuskaa rauhaksi.
Kaksi kylmää olentoa hankautuvat vasten toisiaan, hiertyvät syvälle toistensa sydämiin, kipeä on kipinä, joka tarttuu sielun kiehiseen. Koskemattomat ovat jälleen koskettuja, ruoste hylkää raudan ja vaihtaa itsensä rakkauden patinaksi.
Nukketeatteri on valmis, mutta näkymättömistä langoista kinastellaan puusepänverstaalla.
Mestari on vanha, kisälli kuihtunut muisto pojasta, joka hiutui hirsien väliseen pellavariitteeseen kun mieli ei enää jaksanut muistaa. Hinkuyskä, keuhkomätä, tuberkuloosi ja ullakkoasunnosta kadulle heitetyn laskiämpärin sisältö köyttää mielenrauhan takilaa, kiristää surun rajan, veltostuttaa anteeksiannon voiman.
Puunukke haluaisi elää, mestari haluaa siittää ja hallita syntymää, mutta vaimon kohtu on haudattu mustan surman kainaloon.
Aurinko valehtelee yölle, että on aika jo ja nykii nuken ylös, mestarin syli on yhtä luinen kuin tammisen nuken palikkaraajat. He puristuvat huomiseen mahdottomilla toiveilla. Kylmyys ei luovuta. Lämmön viri on vain lasisilmien kiillossa. Elämän rajaviivat takovat muistoista kitiseviä saranoita, jotka ruostuvat ensimmäisen ilon yrittäessä kääntää tuskaa rauhaksi.
Kaksi kylmää olentoa hankautuvat vasten toisiaan, hiertyvät syvälle toistensa sydämiin, kipeä on kipinä, joka tarttuu sielun kiehiseen. Koskemattomat ovat jälleen koskettuja, ruoste hylkää raudan ja vaihtaa itsensä rakkauden patinaksi.
Selite:
Oon tullut siihen tulokseen, ettäkirjoittaminen on helvetin vaikeaa, vaikka kuinka harjoittelisi. Jokaisen sanan alku sisältää kaksoismerkityksen nimeltä nöyryys. Viivat- kokoelma hakee ääriään ja meinasi tulla liikaapuristamisen fiilis kun menin otsikko edellä seuraavaan tekstiin:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut