Viivotin

Runoilija Grobbelaar

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva
mies
Julkaistu:
220
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 1.3.2026 14:42

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino

YouTube: https://www.youtube.com/@Runojalaitumelta

Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 

Laskutikuksi olisin typerys,
eikä kuvaisi minua täydellisesti,
sillä olen muotoutunut milleistä metreihin,
senttivälein jaoteltu.

Menee vuosia, että saan mitattua elämäni.

uisesta olen hieman kehittynyt, saanut läpinäkyvän asteikon: muovia.
Enkä saa silti otetta ajan kahvaan, kuvaajiin.
Lipeän niiden kaarista, osaan olla vain kalteva, pystyssä,
kohtisuoraan ja vaakasuorana unena mitättömyyteen painuneena.

Parhain hetkeni on kulminoitunut siihen kun olen saanut kylkeeni kynän,
joka on päättänyt seurata rankaani ja piirtää.
Piirtää, koskea, piirtää suoria,
joista on muodostettu kenties pilvenpiirtäjä ja kokonaisia kaupunkeja,
valtateitä, ehkä piparkakkutalo.

Kerran minua on käytetty paperin repäisemiseen, mutta yhtä kaikki –  
kaikki kontaktini muuhun olevaa ovat olleet kuin kaukainen serkkuni veitsenterä,
sekin terävämpi kuin muut sukulaiseni kynäkotelossa, jossa olen koko elämäni viettänyt.

Mittaan pienesti, sillä voin mitata vain itseäni.
Jos mittaan suuresti, minun tulee pidättää hengitystäni ja varautua ikuisuudelta tuntuvaan urakkaan.

Mustalla piirretty asteikko läpinäkyvästä muovista,
vain kymmenen numeroa käytettävissä, niillä minä teen elämäni.



 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hauska itsensä vertaaminen viivottimeen, siihen nykyiseen tavallisempaan, läpinäkyvään ja muoviseen. Puinen viivotin on jo vanhanaikainen kapistus, jo vähän loveentunut ja lohkeillut, niin että siitä puisesta on p pudonnut pois. Kun tarkkaan katsot, siellä se on ...keleen pee jossain kirjoituspöydälläsi!
Hienoja vertauskuvia ja elävää pohdintaa ihmisyydestä. 
Allekirjoittanut ei muuten koskaan ole oppinut piirtämään suoraa viivaa edes viivaimella, mikä lie (savolaisuus?) :D
Tämä insinööri inspiroituu tällaisista visioista. Mars labraan penkomaan esiin runouden aihioita!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot