tänään minulle poimittiin maasta
muovinen lelukompassi
sitä pitää tökätä sormella
jotta se pyörisi
eikä se edes osoita pohjoiseen
mutta ei se haittaa
yhtä hukassa olen minäkin
eikö se niin mennyt että
rakkaus on kuin sipuli,
aina välillä itkettää?
entä jos itkettääkin koko ajan
ja siinä välissä unohtaa rakastaa
tuulen kulkiessa kasvoilla minä
tarraan sinua käsivarsista ja
painan kasvoni sinua vasten
kompassini,
onneksi sinä osaat tähdistä katsomalla
kertoa minulle missä on pohjoinen
Selite:
<i>rakkaus on kuin sipuli, aina välillä itkettää</i> ei ole oma keksimäni, harmi vain, alkuperästä en osaa sanoa varmasti. kiitän siis syvästi sitä, joka tämän viisauden on keksinyt. tottahan se on.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
