päättyykö tämä?
päättyykö mikään?
onko olemassa aurinko
joka paistaa meille molemmille
vaikka taivas vaihtuisi?
kunpa tietäisin miten sanoa
etten kuulostaisi typerältä
moukalta
muista se
oli mikä suru tahansa
sen taustalla piilevä tahaton kaipuu
ja sieluton yö
on onnella pidemmät reitit
on se vilvoittavaa vettä
anteeksiantava ystävä
meille kaikille on rakastavaa kajoa
mitä katsoa
kuinka pitkän matkan voi kulkea
kun matkaa on vain korttelin verran?
ei tämä niin vaikeaa ole
uudestaan käveleminen
nilkat pitävät pilkkanaan
kiitos siitä että kompuroit
kiitos siitä että naurat
kaikkea tulee ikävä
jopa sitä ettei tapahdu mitään
yhtään mitään
kun joku loppu on tässä lähellä
hengittää
jotenkin sitä vain pelkää
menetänkö jotain hyvää
kun avaan tämän oven
jonka raoista pirstoutunut valo
kutsuu luokseen?
ei kai sitten
sillä nämä yhteiset muistot
aika kuluu niistä pois
ollaan ikuisia
ollaan viisaampia
(niinkö?)
kokea ystävyyttä joka kultaa taivaankannen hymyillä
nauruilla jotka kaikuvat läpi
hiljaisuuden jota emme edes tunne
tunnista
tehden meistä ilon lapsia
jotka heiluttavat tulevalle
joka on hyvä
joka on lämmin
ja niinhän se on aina ollutkin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit