Rikoinko?

Tässä seison. Tässä edessäsi.
En väisty, en pakene, en piiloudu.
Tässä olen ja mietin, kuinka paljon aiot minua vielä riepotella.
Milloin olemme kaikki tyytyväisiä?
Olet tehnyt minusta katkeran,
syytänyt päälleni niin paljon tuskaa ja vihaa,
etten edes tiedä, mistä se kaikki saa voimansa.
Mitä sinä vielä haluat,
tuhota minut kokonaan?
Siitä vain, minä en väisty.
Seison edessäsi, en väisty, en pakene, en piiloudu,
vaikka joskus itkenkin.
Ahdistunut, turhautunut, tuskastunut, vihainen, surullinen, katkera, rikkoutunut...
Niitä kaikkea minä olen.
Oletko edes yhtään tyytyväinen saavutuksiisi,
enkö olekin hieno luomus, josta kannattaa olla ylpeä?
Olethan ylpeä? Olethan ylpeä, kun olet tuhonnut minut?
Vai teinkö sen ihan itse?
Rikoinko minä itse itseni?