Yö.
Sehän on jo runo itsessään.
Kaunis kaipaus, kuin pieni tähti sen kyljessä.
Niin minäkin olen särkynyt.
Tuuli on muisto.
Muisto hetkestä, joka on valunut ohi ennen kuin sitä huomaakaan.
Joskus se viipyy hetken kasvoilla ja leikkii tuhansilla hiuksilla.
Ihan vain säälistä.
Minä soitan sonettia.
Kipeillä sormilla, epävireisellä kitaralla.
Se kuulostaa kamalta.
Mutta nyt on yö.
Ja yö on jo runo itsessään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella nätti runo! Harvan ensimmäiset runot täällä on hienoja, mutta tämä oli :D Tykkäsin tosi paljon, tästä tuli sellainen kiva tunnelma. Kiitos kommentistasi!
Kamalan kaunis.
Särkyvin runo mitä ikinä olen lukenut!
Suosikit heti <3
Erittäin kaunis on tuo viimeinen lause. Hieno runo muutenkin.