Kaunista

 Kaunista on katsella

   sinisiä jokia

     hopeareunaisia pilviä

       kimmeltäviä tähtiä



 Kyyneleeni ovat kimmeltäviä tähtiä.

   Silmäni hopeareunaisia pilviä.

     Vedet silmissäni sinisiä jokia, joiden pisarat pilvien

       yli vuodettuaan muuttuvat tähdiksi.



Silti minusta sitä ei ole kaunista katsella.

Se saa minut näyttämään säälittävältä.

Vihaan itseäni, vihaan sääliä.



 Kauniit asiat kumpuavat tuskasta.

 Suloisuuden raaka-aineet tulevat suoraan sydämestä,

 sieltä, missä suru on kauneimmillaan.



Mutta kun hymy on vaihtunut vihaksi,

nauru inhoksi, ei mikään enää näytä kauniilta pelistä

katsottuna.

 Siitä huolimatta, jossain sydämessäni, se kaikki on

 kaunista.