niin hauras on lasi
jossa mieleni lepää
ja kaivon kansi kuin taivas
jonne sormeni eivät yllä
huulillani syntymätön säe
sanat, jotka kirjoitin
sanat
joita silmäni ei näe
piilossa
piilaaksossa
tuhansien jokien
ja pienten piirien takana
sähkönsinisissä uomissa
korvat punoittaen
urpuina
sisällään kevään koskematon
urkuparvi
huuma
joka lyö pääni hartioilta
kun rakastun
salassa
kaivonkanteni alla
suojassa
ansani vartijoilta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienoa kerrontaa pidin paljon