Syntiset sinfoniat

Runoilija Melanie

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 13.5.2008
Viimeksi paikalla: 24.9.2015 23:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
2.12.1994

vaan tytöt kasvavat vinoon kun täyttävät kolmetoista

ja ehkä tämä ei olekaan ohimenevää
 

Laa laa laa

Olen pieni pianisti luukasvoinen
saleissa kalpean kuolon katedraalin
varpahillani marmorilattian poikki kun sipsutan
saattaa jaloissani viipyä vielä elävä lämpö

Älä itke, oi rakkaani
minä kyllä lupaan odottaa samettiusvan tuolla puolen
käsi kädessä purppuravarjojen kanssa

”Kuoli sankarina isänmaansa puolesta,
vuodatti jaloa vertaan meidän vuoksemme.”

En se minä ollut.

Laa laa laa

Tahdon soittaa kehtolaulun vielä kerran
ja sulkea muistoni soittorasiaan
kuljettuani keijuna syreenilehdoissa
olen ehkä viimein ansainnut sen levon joka meille on suotu.

Ei soi enää piano
vaan kaikuvat myöhästyneet huudot
jäsenistä kuolemankalpeista

Laa.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tästä tuli erittäin vahvasti mieleen elokuva nimeltä The Others.
Hullaannuin tämän aavemaisuuteen ja järkyttävän kauniiseen tapaasi kirjoittaa.

karmiva. ja toi oli kohteliaisuus, koska tää on upea.

Upea ja samalla pelottava. Sai melkein kylmät väreet juoksemaan selässä.

Vuaah, on kyllä tosi henkeäsalpaava. Satumainen mutta silti omalla tavallaan tosi kammottava. Todella hieno teksti siis. Kiitän tästä.

Oi upee<3

Tämä pistää ajatukset lentämään!

Wau wau wau!!! *sanaton
todella upea

Todella upea runo! Sanat häviävät, kun haluaisi sanoa jotain omaperäistä, mutta muuta en osaa sanoa kuin todella mahtavan upean runon olet kirjoittanut.

Miulle tulee tästä mieleen teatteri-esitys, jota katsotaan haltioituneena vaan ei uskota sanaakaan...huvinharsoon käärittyä valheellisuutta, jolle nauravat vain narrit. Minäkö tuon kaiken sanoin? Mistähän sanani tulivat? En tiedä...runostasi kai?

Tuo "Laa laa laa"
aina sopivissa väleissä
tekee tästä aika karmaisevan.

Upea runo!

Huu, aika spooky! Tuli kylmät väreet. Mut tosi nättiä ja sujuvaa tekstiä + tosi ihana runo. Tykkään erityisesti tässä runossa siitä, että tässä on musiikkia ja soitin, jota rakastan, eli piano.

Ja rakastan sun kirjoitustyyliä aivan simona!

Kuten aikaisemminkin tähän on kommentoitu, saat tunnelmasta erittäin karmivan noilla "laa, laa, laa" - kohdilla. Tähänkin on yhdistetty joitakin viattomuuden, sekä pahuuden elementtejä, jotka yhdessä aiheuttavat sellaisen ristiriidan, joka tuntuu kovin kauhistuttavalta ja väärältä, mutta sitäkin kiehtovammalta.

Jotenkin jylhä ja pelottava, jännällä tavalla arvokas.
Suosikkeihin

ohho. miten kaunis ja samalla kuitenkin karmiva. ja tuo "Laa laa laa" tuolla välissä suorastaan soi ja antaa aivan oman säväyksensä tähän runoon.
kertakaikkiaan ihana ja ihan mahtava runo! :)
i like <3

 

Käyttäjän kaikki runot