Belsissa

Lehteni vaahteroissa nuutuneet
on joki seisahtunut
pelloilla heinä lakastunut
huutanut kuin ruusut hallayönä

Kuninkaallisessa vuoteessa
lakanat haisevat homeelta
ja valtaistuinsalissa
hiljaisuus on laskeutunut

Ei kuulu enää rahvaan itkua
ei rukouksia hovineitien
vaienneet ovat kysymykset lapsien
surina raatokärpästen

Maalaukset pölyttyneet nurkissa
kertovat menneiden päivien loistosta
Nyt ovat ne vain kuvakudosta
on kuolema saapunut Camelotiin