Näen peilistä kasvot,
kehyksissä tyhjää vaan,
ja silmissä kyyneleet
aina valmiina tulvimaan,
ikävöivä katse
heijastus haaveiden seuranaan.
Ei rakkautta voi pakottaa,
ei sitä vangita voi
mutta kuinka se niin satuttaa,
kun siitä unelmoi?
Tulet uneeni mun,
hetken jo luulen että olen rakkainpasi sun,
mutta kuitenkin herään aamuun uuteen,
vain unessa voin päästä onnellisuuteen.
ja kyynelsilmin käyn toivomaan,
etten jäisi,
aina unelmiani yksin valvomaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
