Ikuisesti sydämessäni

Kaipaus on jokaisessa
yksinäisessä minuutissa,
hiljaisessa hetkessä,
toivottomassa huokauksessa.

Nytkin,
tultuani suihkusta,
peili sumenee ja
piirrän sen huurteiseen pintaan suuren sydämen.
Katson sitä ja käännyn huokaisten pois.

Kuinka iloinen olenkaan päivisin,
naurava ja onnellinen,
mutta illalla käydessäni nukkumaan
saan riisua naamion.
Tuska sen takana on suunnaton.
Kyynelten läpi katson kuvaasi,
saan painaa pääni tyynyyn,
vetää peiton korviin
ja itkeä niin tuskaista itkua kuin voin.
Silti lähes äänetöntä,
ettei samassa huoneessa nukkuvat herää.

Vaivun onnetomaan uneen ja aamulla herään.
Kyyneleet ovat kuivuneet,
eikä kukaan tiedä niistä mitään.
On taas uusi päivä, naamion taas puen,
näyttelen.
Vaikka jokainen hetki on kaipausta täynnä.

Kävelen tähtitaivaan alla,
ja sanon nimesi,
kuiskaamalla.
Pysädyn ja istun,
enkä voi tehdä muuta kuin itkeä.
Itken kaipuusta,
rakastan sinua,
vaikka se tuo jokaiseen päivääni vain
pelkkää kipua.

Kuluu aikaa,
mutta silti kostuu silmäni,
kyynel putoaa
ja vieläkin se minua satuttaa.
aina säilyt sydämmessäni tuolla,
siellä on sulle paikka,
niin kauan kunnes on pakko kuolla.