Kietoo ahdistus,
hukkuu huudot pimeyteen,
milloin pääsee sydämeni vapauteen?
Olen kuin savu joka tuuleen hajoaa,
kuin kuihtunut lehti joka tiellä vaeltaa.
Kuinka kauan odotinkaan tuulten muuttuvan,
kuinka huomaan tarkoituksen elämään puuttuvan.
On kuin olisi koski sisälläni pauhannut,
tai leijona karjunut,
mutta ei vesi pääse huoneesta pois virtaamaan,
eikä leijona häkistään karkaamaan.
Niin valtava tuskani on,
se on kuin ikuinen haava,
verta vuotava, parantumaton.
Ahdistus on tatuoitu minuun,
minut on tuomittu ikuiseen kipuun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
