Painan pääni tyynyyn,
hiljaa hengitän, nimesi kuiskaan.
Ja taas,
tunnen polttavaa tuskaa.
Tuskaa joka ei lakkaa milloinkaan,
se vierelläni aina käy,
vain sinä voit sen sammuttaa.
Mutta et tiedä mitä tunnen,
et tiedä,
että jokainen ajatus sinusta viiltää sydämeeni haavan,
etkä tiedä,
että hymyni takana on kyynelten valtameri.
Sisimmässäni olen hajonnut hiekan kokoisiin palasiin,
miksi en voi enää luottaa,
tai uskoa uniin kauneimpiin?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
