Rikkinäinen sateenvarjo

Näen silmän ilmassa,
kun se putoaa ylöspäin.

Turhaan koitan sitä tavoittaa,
se haluaa tähtiä saavuttaa.

Pöydällä on kilo lihaa kyljestäni,
se kai on kaupantekijäni.

Istun kannon nokkaan
ja väittelen muurahaisen kanssa.

Se ei lupaa auttaa,
se haluaa vain piilottaa.

Annan puulle kiloni,
se kai kantaa oksistoni korkealle,

liian hitaasti nousen maasta
tavoittaakseni karkulaista.

Silmälasit viimein selittävät navalle.

Onko nälkä, nälkäkö kalvaa,
mikään ei ole kai liikaa.

Kaikki on vaarallista,
yritän selittää silmälle taivaalle.

Avaan rikkinäisen sateenvarjoni
liian myöhään, liian hitaasti,

kun silmä taivaalla nauraa yritykselleni.