Aivan eilen elin kukkuloilla,
ja unelmoin arvokkuudesta.
Sitten maailma heitti noppia,
enkä vieläkään tiedä, millä oikeutuksella.
Tänään elän alavilla mailla
ja pinnistän joka hetki juoksuhiekalla.
Mietin aina ennen kuka lähtee ja kuka jää,
sitä ei tarvitse enää miettiä,
sillä kasvot ovat aina uusia.
Vaikka en enää tunne sinua,
tahdon silti käden puristusta.
Vaikka en enää tunne sinua,
muistatko minua huomenna.
ja unelmoin arvokkuudesta.
Sitten maailma heitti noppia,
enkä vieläkään tiedä, millä oikeutuksella.
Tänään elän alavilla mailla
ja pinnistän joka hetki juoksuhiekalla.
Mietin aina ennen kuka lähtee ja kuka jää,
sitä ei tarvitse enää miettiä,
sillä kasvot ovat aina uusia.
Vaikka en enää tunne sinua,
tahdon silti käden puristusta.
Vaikka en enää tunne sinua,
muistatko minua huomenna.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut