Katkeroidun joka kerta kun nään,
mitä hauskaa sulla on toisen kanssa.
Miten mahdotonta meidän juttu olisi voinut olla.
Vai olisiko se ollut jotain parempaa?
Ystävyydestä se ei ehkä lähtisi,
ja ei sen ehkä tarvitsekaan.
Aina lamaannun kun nään hymysi.
Se ei lähde mun mielestä.
Se on sinne kirjattu, ja ei unohdu.
Saisinko koskaan uutta mahdollisuutta,
näyttää sinulle todellisen minäni,
enkä vain katsoa sinua joka päivä sen toisen kainalossa?
Selite:
joku hetkellinen inspis iski:D eikä kovin hyvä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
