En omista rantakallioita,
en veden vaihtuvaa pintaa,
en heräävän koivun
kirjavia norkkoja.
Tuulena minä synnyin,
huokaukseksi jään.
En koskettanut kiveä maan,
veden piirtokin vaihtui perässäni.
Rantakoivuni norkkoihin kirjoin
nimeni - hetkeksi heilumaan.
Tuulena minä tavoittelin,
tuuleksi jään -
tyyntymään.
Selite:
Sellaista säätä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis. Hymyilytti tuo hetkeksi heilumaan -kohta :)
Levollista säätä, runosi on kuin huokaus. Nikanderia peesaten sanon, että erityisesti viimeinen säkeistö teki vaikutuksen, mutta kokonaisuutenakin mainio runo!
Todellakin, taiturimaista sanailua. Toistokin toimii, rakentaa runoon kiepin, paluun taakse päin. Ja luonto tukevana osana, kielikuvina, taidolla. Pakkohan tästä on pitää.
Aivan oiva; erityisesti viimeinen jakeisto.
todella upeaa sanailua...
ISO huokaus =) Kiitos tästä
Tyylikästä.. jotenkin vaikuttaa riimittelyltä, vaikkei sisälläkään montaa riimiä, kantaa samaa tunnelmaa kuin taidokkaat riimit.
Tässäpäs on upea runo. Tänne tulin tyhjä pakkaus. Tyhjiin haihtuu rikkaus, rakkaus. Täältä lähden tyhjä pakkaus.
Hui! Ihan "kananlihalle" tämä täällä pärähti. Upea, kertakaikkiaan!
kaunis ja koskettava runosi kauniilla sanoilla kirjoitettu
Tästä minä pidän todella paljon, upea. Tästä mieleeni tuli eräs ystäväni. Kiitos suuresti tästä runosta. Se on upea, kaunis ja ihana. :)
Taiturillista sanailua. Tästä pidin paljon. Elämä tuntuu joskus tuulen tavoittelulta. Tuuli on kuitenkin se, joka aallot nostaa ja muovaa rantakalliot.
Sivut