raksalla

Usein myös mieleni
karkasi rakennustyömaalle.
Taapelien vieritse,
elementtien välissä,
roskalavoille kurkkien,
koneita ja miehiä väistellen,
se kulki mietiskellen
nähden ja tajuten
kuinka pakkasessa
noista jäisistä elementeistä
vaivattomasti ja nopeasti
rakentuvat kuoret samanaikaisesti
useammallekin elämälle.

Mieleni yhä nälkäisenä
pureksittuaan tajuamansa
siirtyi seisoskelemaan
elämän etupihalle.
Rakennusmiehet, tarvikekasat,
koneet ja roskalavat
olivat saaneet jo väistää
kuorten viimeistelytöitä
istutettuja nurmikoita,
käytäviä, parkkipaikkoja,
tamppaustelineitä,
pyykkinaruja, roskakatoksia,
keinuja, hiekkalaatikkoa.

Sisälle taloon
mielelläni ei ollut enää asiaa.
Ei avainta, ovikoodia,
tuttavan ovikelloa soitettavaksi.
Maalia, tapettia, kaakeleita,
parkettia, kodinkoneita,
kiiltäviä hanoja,
valkoisia pyttyjä ja altaita,
kuorien sisustamisen liittyvää
kylmän ja harmaan
betonin häivyttäjää
tiesi siellä olevan.

Monia vaiheita nuo
uutuuttaan kiiltävät koreat kuoret
ovat jo kerinneet nähdä
tärkeimmän rakennusvaiheen
kynnyksellä seistessään.