rikottu hiljaisuus

Runoilija herra puunukke

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.7.2003
Viimeksi paikalla: 27.10.2020 17:32

Asuinpaikka: Kuopio
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
22.2.1980

soundcloudissa Taverna - Avain kokonaisuudessaan 

https://soundcloud.com/tavernamusic
 
 

minä rikon tämän hiljaisuuden
ja tilaan kahvia
katson vielä sinua kauempaa

minä kaipaan sinun kosketusta
ja hymyä kasvoilla
kaipaan vielä meidän maailmaa

eikä kyynel silmissäni
johdu enää kivusta
vaan surusta hauraassa sielussa

minä pelkään illan pimeyttä
ja väsyneitä sanoja
pelkään surullisia aamuja

minä rikon tämän hiljaisuuden
ja tilaan kahvia
haluan vielä olla tässä

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Sanoja, joita kumpuilee arjen harmaista
päivistä. Aina ei osaa, tai halua kertoa
tunteistaan, vaan hiljaisuus laskeutuu.
Hyvin kuvattu tunnelma, lukija nyökyttelee,
samoja on koettu...joskus.

Oi että. Tää oli upea. Osui johonkin hermoon.

Sun kykysi luoda maisemaa vetää jälleen sanattomaksi. Lumoudun ja kärsin yhtaikaa...

Kipeän kaunis.

kaikki silmät ei näe kauneutta vaikka niitä hierottaisi sitä vasten, mutta en millään tavoin usko että tässä olisi niin.

onhan tää todella kaunis.

Ihana, kaunis, koskettava ❤️
Olen joskus miettinyt mikä on se hetki kun kaipaus ei enää ole kipeä vaan se kipu muuttuu suruksi, haikeaksi hiljaisuudeksi. Tuntuu että se on se sama hetki kun mieli alkaa kullata asioita.
Se hetki mihin tämä runo vie on jossain siinä kohdilla ja sen voi tuntea, melkein nähdäkin. Näin sen itse tulkitsen ja siis onhan tää mahtavaa kaipausta, sitä parhainta ja kylläisintä surullisuudessaan.
Hengessä mukana, bro.
Levollinen ja hiukan ulkopuolinenkin huikea tilannekuva. Lukija tulee olo, että katselee tilannetta nurkan takaa henkeään pidätellen.
Herkkästi kulkee iholla..
hienosti kokosit kahvi asialla kasaan sanomasi!
Herkkä, surumielinen runo.

Hyvää syntymäpäivää!
Tämä soi jo lukiessa..viilsi taas kerran jonnekin niin syvälle, kaipuuseen, tunteisiin.. huoooh....
Ihanan kipeä ja haikea, pidin tästä tyylistä millä kirjoitit.
Kaunis, herkkä, hauras tunnelma, satuttikin vähän, mutta en yllättynyt, että tykkäsin kovasti.
Ihan kiva juttu, että rikoit hiljaisuuden

Auts. Tämähän osui nyt ihan kunnolla johonkin.

Se sellainen tunne kun suru jostakin menetetystä ei ole enää käsinkosketeltavan kipeää, vaan muuttuu kaihoksi, joksikin mitä muistella tuntien haikeutta, kenties surumielinen hymy kasvoilla ja etäinen katse silmissä. Kuka meistä ei joskus haluaisi palata takaisin, tehdä kenties kaiken paremmin tai ainakin eritavalla. Olet taitava kirjoittaja.

Joskus sitä vain haluaa jäädä hetkeen, hyvä niin <3
Sait minut mykistymään.. ikävä ja yksinäisyys seurassa, puettuna kauniisiin sanoihin. Elin tämän runon todeksi, ihan pienen hetken ajan
Lähteminen on vaikeaa. Lähes mahdotonta, kun rakastaa. Koskettava.
Ihanan surumielistä, niin kauniin haikeaa! <3 
Koskettavan kaunista jälleen
Minimaalisen pieni tapahtuma, arkisesti ilman korulauseita kerrottuna tekee tästä runosta kerrassaan mahtavan.
Sulla on taito punoa tunne runoihisi, vaikuttavaa on se. 
 

Käyttäjän kaikki runot