lihonut

Runoilija herra puunukke

mies
Julkaistu:
12
Liittynyt: 9.7.2003
Viimeksi paikalla: 22.6.2022 23:30

Asuinpaikka: Kuopio
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
22.2.1980

soundcloudissa Taverna - Avain kokonaisuudessaan 

https://soundcloud.com/tavernamusic
 
 

minun ääneni on hiljainen
ja katseeni kauas kadonnut
eikä mikään muutu kuitenkaan
vaikka päivät vaihtuu seuraavaan

minä halusin muuttaa maailmaa
nähdä kaikki tunteet kauniina
nyt pelkään enää huomista
ja vihaan tunteetonta kiitosta

olen lihonut, laiska ja tunteeton
ihmisenä täysin arvoton
enkä jaksa enää edes hengittää
kun en pysty olla tämän enempää

minä vihaan näitä aamuja
unen täyttämiä tunteita
kun kasvot näyttävät tutuilta
mutta eivät tunnu enää omilta

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämäkin silkkaa taidokkuutta, loppu sykähdytti erityisesti.

Tuttu tämä pysähtynyt tuskaisuus.

Todella hyvä! Jälleen upeasti rakennettu runo. Pidän tästä todella paljon.

Tämä kosketti syvältä..

totuus kirpaisee, mutta tarvittaessa myös
vapauttaa!

Ihania sanoituksia ja hyvää musiikkia.

Onnea syntymäpäivänäsi.

Heleppo sammaistuva koskettavvaan runnoosi!!
Eletään vuan toesiin kiusallakkii.

Aivan mahtavaa tekstiä. Joskus jokainen varmasti painii tuon tuntemuksen kanssa.

Kuin itsesäälin keskipisteeseen olisin tätä lukiessani päätynyt.
Silti varsin retorisesti toteat että niin se vain on.
Pidin.

Tässä runossa on jotain sellaista jota löytyy meissä monissa, pettymystä, välillä arjen tylsyyttä ja yksinäisyyttä, mutta muista aina löytyy pilkahdus auringonpaistetta, vaikka sataisikin. Erinomainen runo tunnemyrskyistä.

Tämä on todella upea runo juuri näistä ei niin viehättävistä hetkistä elämässä.

konstailematon ja voimakas runo kaikessa synkkyydessään.

Lukijat samaistuvat sanojesi tuomiin tunteisiin. Et ole yksin. Mielenkiintoiset rivit.

Mieli peruslukemilta on hyvä ponnistaa uuteen kun on sen aika. Varsin tyhjentävää tekstiä ja uuden 'nahan' luomistyötä. Pidin, otsikko sopi teemaan.

Tykkään tästä kaikessa haikeudessaan...

Mukavaa syntymäpäivää.

Sanoituksen upeutta, kuvaa hienosti niitä hetkiä jolloin ei riitä edes itselle. Erityisesti kaksi viimeistä säettä osui ja teki vaikutuksen.

Ooh. Upea. (:

Ihanaa huomis aamua.Katso vaan peiliin sieltä se pirteä ilme taas näkyy.Tonttu on kutittanut korvan taustaasi ja supattanut
korvaasi Pian on Joulu. Elämässä taas valöa.
Iloa Jouluun.

Tämä tunnetila ollut itselläkin aivan liian kauan.
Uuden vuoden lähetessä jostain saa revittyä sitä
sisua ...illuusion luomiseen siitä, että kaikki muuttuu paremmaksi....

Vahvaa tunnetta, hyvä runo.

Hieno, jotenkin vilpittömän ja rehellisen oloinen runo. Sopisi lauluksikin.

Kipeä mutta upea.

Ilmeikäs ja aistillinen. Marraskuutakin näen tässä, kesän väsymistä.

Voisin niin kuvitella tämän loistavan osuvana lauluna! Tuoreen kuuloista ja hyvin valitut sanat:)

Zen Café: Laiska tyhmä ja saamaton. Niitä viimeisiä onnistuneita. Muistutat hieman.

Onnen omenoita juuri tänään SINULLE:niin minäkin katselen peiliin ja parasta aika on mennyttä. Iloa puseroon

Pidin tämän runon poljennosta, tuo kolmas osuus sopisi vaikka kertauksena joka väliin.
Tykästyin tyyliin.

Koskettava tunne. Hyvää syntymäpäivää

Laiskanpulskeaalyriikkaa, jonka ytimessä uinuu ihmisyyden perikuva.

Pidin.

Mie oon miettyiny, että tarttee ryhdistäytyä. Ittestä on tykättävä aivan mahottomasti.

No perskutarallaa - mitä multa on mennyt ohi tai jäänyt huomaamatta, huomioimatta.

Huh, sanon minä. Suomen Turku melkein hiljenee. Tai ainakin minä. Tässä kohtaa tätä, perstuntumalta ja muutaman lukukerran jälkeen päässä kohisee kyllä tutusti, vaikka aurinko nyt paistaakin kirkkaalla taivaalla - ihan oikeastikin, mutta myös sydämessäni.

Jokainen säe toimisi myös omanaan ja helposti voisin alleviivata jokaisen lauseen. Tää on Herra P hieno teos - tulen taatusti palaamaan tähän/kin!

Wooo, ihan uudenlaista puunukkea. Vahvaa, rehellistä(?) ja taidokasti tekstiä, kuten sulta sopii odottaakin.

Tämän olotilan tunnistan..

hieno teksti, tässä on tunnetta

riipaisi niin pirun syvältä... samaistuin täysin.. jälleen kerran upeaa sinua

Hienoa tekstiä! Se on hirveä tunne kun ei tunne enää itseään tai kokee itsensä riittämättömäksi, ja joskus niinä hetkinä itseviha on valloillaan ja mielen joka kolkassa.

Katsopas; tuo minua ärsyttänyt ylimääräinen N-kirjain on poissa ja sen myötä runon lukeminen on helpompaa. Joo tiedän kyllä että viilailen turhia toisinaan.
Ehkä jokaisen ihmisen elämässä tulee tämä kysymys eteen joskus että mitä olen saavuttanut ja oliko se tarpeeksi? Mitä koskaan tahdoin elämältä ja mitä tahdoin sille antaa. Tämän kaiken lisäksi vanheneminen ja hei, joillain tuo lihominen myös.
Kuitenkin tämä runo koskettaa, omalla tavallaan minua. Kyllä mä tykkään vieläkin näitä lukea vaikka keltaisia mekkoja ei hetkeen ole näkynyt.

Ihanaa tekstin käyttöä, tunteikasta...

Vahvaa pettymyksen makua taitavasti kirjoitettuna lauluksi. Tämmöinen sanoitus riipaisee lukijaa tai kuulijaa. Hyvin aito syvää mielipahaa heijastava tunnelma alusta loppuun.

vau oon sanaton. kerrassan upea...joskus sitä kadottaa itsensä kokonaan

Runo herätti kyllä paljon pohdintaa ja pidin siitä paljon. On myös hienoa huomata että olet kirjoittanut vähän erilaisempaa tekstiä kuin aiemmin, vaikkei aikaisemmassa mitään vikaa ollutkaan :)

Pysähdyttävän hieno

Sinäihminen.... älä soimaa itseäsi noin paljon. Tiedän kuinka viisas olet. ISOHALAUS !

Koettu on monet kerrat.
Haavat jätti mutta nekin häviää joskus toisin kuin muistot.
Pidin lukemastani.

kaunis mutta niin surullinen ja vihan täyttämä runo, joka saa minut kyynelehtimään

Tämä on aivan upea! Jotenkin olisi kiva kuulla tämä laulettuna..

Vaikka ulkoisesti muuttuukin on sisimmässään oma entinen itsensä
- vaikka toisaalta riippuu elämänkokemuksesta ja - tilanteesta
mihin suuntaan ihminen henkisestikin
kehittyy. Tuo " minun ääneni on hiljainen"
tuo mieleen surut, murheet ja erakoitumisen.
Mielenkiintoinen runo, joka saa ajattelemaan
psykologisesti.
Positiivista on se, että on huomannut
itsessään muutoksen eikä ole siihen tyytyväinen. Silloin ei ole niin apaattinen
ettei tekisi sille asialle jotain. : )

Upea! Pidän kovasti tästä soinnutuksesta joka ei kuitenkaan ole alleviivaava. Vahva lataus. Näitä aamuja vihaan itsekin.

Riipaisevan rehellinen runo.

tunnetila on hyvin ilmaistu ja puettu sanoiksi joita antaumuksella luen

Parhaansa sitä yrittää ja käteen jää vain .. en nyt sano.. Loistava runo turhautuneesta maailmanparantajasta.

Todella ahdistava runo tutusta olotilasta, pidän hyvin paljon! Suosikkeihin.

Äärettömän koskettava runo, jonka tuntemuksia on liiankin helppo myötäelää..

 

Käyttäjän kaikki runot