pienet askeleet

istun yksin autossa
hiljaisella parkkipaikalla
painan päätäni alemmas
tämä tunne tuntuu raskaalta

tänä iltana yö laskeutuu
ylleni surullisen hiljaisena
kylmänä kuiskauksena
yksinäisyyden kosketuksena

suru kulkee kaikissa sanoissa
kuin itku väsyneissä silmissä

läpi pimeän taas kuljetaan
minä tahtoisin hyvää yötä toivottaa
kätkeä rakkauden halaukseen
jota viikkoon taas antaa en saa

ollaan vielä yhdessä vanhempia
rikkoutuneita rakastavaisia
surun murtamia
ja maailman vahvimpia

minä mietin päivittäin
ettei kukaan ansaitse
tällaista revittyä tunnetta
ikuista kaipausta

suru kulkee vieläkin sanoissa
joita en kuule enää aamuissa

läpi pimeän taas kuljetaan
minä tahtoisin hyvää yötä toivottaa
kätkeä rakkauden halaukseen
jota viikkoon taas antaa en saa


istun yksin autossa
hiljaisella parkkipaikalla
minä vihaan tätä tunnetta
kun pienet askeleet katoaa