Kesäillan hohtaessa tyynen järven pinnalla, iloisten äänten kantautuessa korviini vastakkaiselta rannalta, mietin...
Miksi jätitkään tämän elämän, miksi jätit minut yksin?
Katson, kuinka ohikulkeva vene viiltää vedenpintaan oman jälkensä, muodostaen aallokon joka tasaisesti loiskii rantakalliota vasten.
Hiljalleen rytmin hidastuessa, järvenpinnan rauhoittuessa,
vesi on hetken päästä taas täysin tyyni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi