Lailla syksyn lehtien hiljalleen haalistuit ja päästit lopulta irti...
Surullinen rytmi polkee paikallaan pilvien toistuvuuden ikuisessa oravanpyörässä, kun en löydä sinua viereltäni.
Vaan ajan synkkä jatkumo vie minua eteenpäin, tuntuu kuin kahlaisin päättymättömässä suossa vailla suuntaa.
Äänet katoavat ympäriltäni ajatellessani sinua, mikään ei enää tunnu samalta, kunnes näen kaukaisuudessa lempeän valon, joka lohduttaen loistaa kirkkaasti kuin silmiesi hohde.
Väsyneenä nousen jaloilleni ja lyön portin takanani lukkoon, otan askeleen kohti uutta tulevaa, ilman sinua...
Lepää rauhassa, ikuisessa unessa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi