Taas kuljen samaa katua kuin me silloin kuljimme,
muistatko sen yön kun tapasimme ilman mitään syytä,
sait minut hymyilemään aidosti, sait minut unohtamaan muun maailman, pelkällä hymylläsi.
En vain voi ymmärtää, miksi kaikki päättyi kyyneliin,
koskaan ei mitään kerennyt tapahtua, mutta itken silti,
koska tiesin että olisit ollut juuri se ihminen.
Nyt kuitenkin, kuljen yksin, mukanani vain haave siitä mitä olisi voinut olla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voii haikeaaa..
Kaunis runo.
Paljon onnea ! :)
Haaveet haihtuu... ne muuttuu...
Hauskaa synttäriä!