taivu vaan älä taitu

voi rakas ystävä
et sitä itke 
että lähdit

itket sitä
että itse olit vajaa
kyvyssäsi rakastaa

näin itsellesi uskottelit
näin sinulle uskoteltiin
           puunasit jynssäsit leivoit ja kokkasit
           kukat kastelit lasten vaatteet ompelit
           hymyilit ja hikoilit, hiljaisuudessa rukoilit
           nyyhkytyksiä pidättelit
           ymmärsit ja ymmärsit

eipä kohtalon kello korkeaveisuuta soitellut
narsisti kun istahti persauksin päälle
ja kehotti inisemään vaikka olit jo tukehtumassa
olit täysin valmis itsestäsi luopumaan
vaan viimeisen pierun osuessa kasvoihin
- ilma kuin ihmeen kaupalla kirkastui -
           oli narsistin näköpiirissä jo uusi uhri

ja itse, vedit happea hetken
           kuin hukkumasta pelastettu
           oksnsit verta ja hiekkaa

uuden vapauden myötä
ymmärsit, ymmärsit vihdoinkin

että itseäsi sittenkin rakastit